Minusta

Olen virolainen. Tai oikeastaan – virolais-võrolais-setokainen.

Isoäidini Lonni asui Etelä-Eestissä, Võrunmaalla, paksujen metsien ja koskemattoman luonnon keskellä, naapurit kaukana. Hän puhui vain paikallista murretta, mikä kuulostaa hieman kun suomi. Hän oli lyhyt ja vanttera ja hänellä oli terveen näköiset punaiset posket. Elämänsä oli ollut haastavaa, mutta hän säilytti aina positiivisen asennen ja hyvän huumorintajun. Hän ei koskaan käynyt joogassa eikä meditoinut, silti hänella oli ikuista elämänviisausta enemmän kuin nykyajan ihmisillä. Hänellä oli yksinkertaiset ruokalajit. Hän ruokkii eläimiä 3 kertaa päivässä, huolehtii maan, metsän, kukkien ja mehiläisten puolesta. Jollen tunsi itsensä hieman sairaana, otti kupin eetteriä ja oli taas hyvässä kunnossa. Ei hän mennyt lääkäriin.

Kuin Lonni lähti ikuiselle matkalle, niin kaikki mehiläisetkin lähtivät hänen mukaansa.

Oliko se sattuma vai magia

Elämä on täynnä magiaa. Eikö ole ihmeellista, että siemenestä kasvaa puu, munasta tulee tipu, äidin kehosta syntyy lapsi?

Vaikka voi tuntua, että elämässä on liian paljon salaisuutta, on täälläkin omat kiinteät struktuurit ja energia virtaa.

Mandalat on minusta kun mikrokuvaus universumin struktuureista. Tai vähintään yritys jäljentää maailmankaikkeuden toimintaa. Mandaloiden piirustus on meditaattio, missä aika ja paikka menettävät merkitystä ja olet samanaikaisesti yhteydessä isovanhempien sekä tulevien sukupolvien kanssa.

Mitä teen?

Teen mandaloita akryyliväreillä. En käytä kynää, vain ainoastaan pensseleitä.  Ohuet ja kauniit viivat vaatii paljon harjoittelua. Joskus teen niitä aika monta kertaa siihen asti, kun ne tuntuu enemmän tai vähemmän määrin täydellisiä. Tulosta saa vaikuttaa pienikin hengitysrytmin muutos. Ja vaikka yritän tehdä viivan todella huolellisesti, joka tapauksessa – se on epätäydellistä.

Oscar Wilde on joskus kertonut, että “taiteen moraali syntyy epätäydellisten keinojen täydellisestä käytöstä” ja minusta hän on oikeassa.

Käsintehty ja sydämestä syntynyt on aina kaunis.

Miten teen?

Mandaloiden piirtämistä aloitan aina keskipisteestä. Mitan sen huolellisesti ja merkkaan sinne melkein huomamaton pisteen. Tämä piste merkitsee kaiken alkua ja juurta. Se, mikä on tästä pisteesta tai siemenistä tulossa, on tällä hetkellä vielä tuntematon.  Kaikki värit, struktuurit, muodot, symbolit – syntyy spontaanisti, hetkessä ollessa. Joskus tulevat merkit ja symbolit itse minun luokseni ja joskus pitää näitä etsiä ja odottaa. Tämä onkin pelin kauneus.